Mustarastas

Kevään tulon tietää siitä, että joka lehti pursuaa laihdutusohjeita ja kevennettyjä ateriavinkkejä. Sen voisi vielä sulattaa, mutta kun samaan aikaan joukkoomme ovat laskeutuneet myös kaksijalkaiset ruokapoliisit, alkaa paatuneempaakin pitsanpurijaa närästää. Mikä ihme siinä on, että joitakin kanssaeläjiä toisen lautasen sisältö tuntuu kiinnostavan enemmän kuin se oma? Ja miksi suurinta ääntä terveellisestä ruokavaliosta pitävät aina ne, joiden tarjotin on lastattu ranskanleivällä ja kermakastikkeella? Tai ne, joiden mielestä oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja majoneesilla höystetty salaatti on kevyttä laihdutusruokaa?

Otetaan ensin se malka omasta silmästä ja kaivellaan vasta sitten naapurin lautasta.