Mustarastas

Vedin huolella aamukahvit väärään kurkkuun lukiessani Taloussanomien uutista siitä, kuinka naisparkeille olisi tilausta rautakaupoissa. “Naiset tarvitsisivat yhtä lailla lepopaikkoja. Ostospäivä clas ohlsoneissa, motoneteissa ja bauhauseissa voi olla aika hajottavaa. Talttasarjat, laikat, solenoidit sun muut vempaimet ja kaikenlainen hifistely ovat sellaista osaa miehen ihmeellisestä maailmasta, joka ei jaksa innostaa”, jutussa siteerataan jotain nimetöntä lukijaa, ja jatketaan sujuvasti vertaamalla naisia koriin: “Lempäälään joulukuussa avattavaan IdeaParkiin on niin ikään pohdittu jonkinlaista mies- tai isäparkkia naistenvaateliikkeiden viereen. Koirillekin rakennettaneen ulos laaja koirapuisto. Lapsille taas tekemistä tarjoaa oma kulttuurikeskus Pii Poo. Naisparkkia ei IdeaParkistakaan löydy. Miksi ei?”

Voi herramunjee!

Okei, oletan olevani jokin mutaatio viihtyessäni erinomaisesti tämän maailman clasohlsoneissa ja bauhauseissa, mutta ajatus siitä, että parkkeja tarvittaisiin kenellekään, on jotenkin käsittämättömän vastenmielinen ja kielii siitä, että parisuhteessa itsessään olisi korjaamisen varaa. Ja siihen korjaamiseen eivät nais- tai miesparkit auta.

Jos oletuksena on, että miehet ahdistuvat vaateliikkeissa, niin miksi naiset pakottavat miehet mukaansa shoppaamaan? Jos nainen ei viihdy pulttien ympäröimänä, kuka käskee lähteä mukaan? Ei parisuhde voi olla sellainen vankila, josta ei pääse koskaan pois. Ei asioiden jakaminen voi tarkoittaa sitä, että ihastellaan silmät lasittuneina maaliteloja ja pitsipöksyjä, jos sellainen ei itseä pätkääkään huvita. Maailmasta täytyy löytyä muutakin jaettavaa.

Menkää itseenne, miehet ja naiset. Jos miehesi ei innostu shoppaamisesta, jätä se kotiin. Kenties mies osaisi sinun ostellessani hakeutua vaikka kahville tai mennä sellaiseen liikkeeseen, joka häntä itseään innostaa. Älä raahaa halutonta miestä alusvaateosastolta toiselle; se on kanssashoppaajillekin ankeaa katseltavaa. Naisilla en uskoisi olevan ajan (ja rahan) kuluttamisen ongelmaa: pysy kaukana rautakaupasta, jos et siellä viihdy, tai mene siihen viereiseen vaateliikkeeseen.

Mutta meitä on joka junaan sukupuolesta riippumatta, on shoppaavia miehiä, ostoksia inhoavia naisia. Pitäisikö mieluummin tarkastella sitä, miksi yhteistä aikaa mennään viettämään kauppakeskuksiin? Milloin, ja ennen kaikkea miksi, ostamisesta on tullut harrastus?