Ääniä
Sillä samalla sekunnilla kun alakerran naapureiden ovi aukeaa, alkaa huuto. Lapsi on ehdollistunut kerrostalon rappukäytävän kaikuun, joka resonoi jokaisessa ovenpielessä ja postiluukussa, ja jolta ei väliovettomassa asunnossa pääse karkuun millään. Ja se huuto ei ole mitään pientä vienoa vauvan itkua, vaan karjumista täyttä kurkkua kuin päätä leikattaisi.
Sillä samalla sekunnilla kun uneton on saanut Nukkumatin hihansuusta kiinni, alkaa tasaisessa syklissä koveneva parku. Alakerran imeväinen on oppinut aavistamaan milloin asuintalon unettomat vihdoin nukahtavat, eikä häikäile käyttää tilaisuutta hyväkseen. On mahdotonta etukäteen kuvitella kuinka niin pienestä ihmisestä lähtee niin kova ääni, eikä ihan usein tule vastaan tilannetta, jossa on tungettava tulpat korviin siksi, että vauva huutaa omien seinien ulkopuolella. Vanhempia kävisi sääliksi, ellei heitä syyttäisi salaa: imetyksestä vierottaminen, tutista vierottaminen, yksin nukkumisen opettelu, kaikista näistä maksaa hintaa aikaiseen aamuherätykseen pakotettu naapuri.
Sillä samalla sekunnilla, kun ulko-ovi sulkeutuu selän takana aamuvarhaisella auringon noustessa, valtaa korvat huumaava mustarastaan laulu, ja kaikki muu unohtuu.
